Pus Pus

Kesäisin, varsinkin hellepitoisina, meikki keskittyy enemmän huuliin kuin silmiin. Näin ainakin itselläni olen huomannut tapahtuvan aina vain useammin. Ja pusuhuulethan ovat aina pop, tai mansikkahuulet tai, noh miksi ikinä haluat niitä kutsua :)

 Lushin sivuille eksyin taas piiiitkästä aikaa ja silmä jäi tapittamaan It Started With A Kiss -huuliväriä. Purkissa se näyttää jotenkin niin plissulta, mutta huulilla todella raikkaalta (jos nyt punaisesta voi käyttää sanaa raikas).

 

Kuten aiemmin olen maininnut tai tunnustautunut olevani kirsikka-addikti, niin tämähän hyppäsi ostoskoriin välittömästi. Muina "makuina" on ainakin myös mansikka ja granaattiomena (jonka haluan ehdottomasti testata myös :D). Tämä on niin sanotusti peruskosteutta antava kiiltävän värihehkun antava huulirasva.

Ja koska normaaleita värejä ei saa koskaan vangittua kameralla (ainakaan mun kameralla), niin värisävyt taas on mitä on, mutta sehän ei ole mitään uutta.  Vasemmalla ylhäällä on Labellon huulirasva, alapuolella Lushin huuliväri. Oikealla pystyssä on kummankin sekoitus, jossa Lush toi värin ja Labello kiillon. Hyvä pariskunta! :)

Vapaus \o/

Nimittäin bakteerivapaus. Näin kesäisin siitä ei vaan voi olla natkuttamatta liikaa. Ja itse olen ainakin huomannut, että "normaalit" käsidesit ovat mitä hirveimmän hajuisia, pelkästä hajusta nousee jo veren promillet :D
Joten olen eniten suosinut pelkkää käsienpesua vesi-saippua -linjalla. Kunnes tein löydön Wiklundin kassalla jonkun aikaa sitten:

Kirsikan (ja viikunan) tuoksuinen käsidesi. Jättää käsiin miellyttävän esanssikirsikan häivähdyksen, eikä kuivannut käsiä lainkaan niin paljon, kuin jotkut toiset kanssasisarensa pukkaavat tehdä.

Tällaiselle kirsikka-addiktille tämä on aika must-hankinta sinne käsilaukun pohjalle. Vaikka silti käsienpesu on se ykkönen, vaikkakin aika aliarvioitu juttu ;)

Koska laukkuja ei vaan koskaan voi olla liikaa!

On ihmisiä, jotka suunnittelevat tekeleensä ja valitsevat siihen kankaan myöhemmin. Tai on ihmisiä, jotka löytävät kankaan ja vasta sen jälkeen saavat idean, mihin sitä voi käyttää. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin.

Kauniina, aurinkoisena päivänä tie vei taas JättiRättiin ja hyllystä suorastaan hyppäsi syliin niin kaunis kangas, joka suorastaan vaati päästä mukaan. Ja kyllähän sitä puolisen metriä piti kutsua mukaan.

Jotta mikään ei neutraloisi tuota ihanaa värien sekameteliä, valitsin vetoketjuksi kirkkaan oranssin. Myös vuori on samanvärinen (tosin vanhasta tyynyliinasta, mutta oranssi kuitenkin). Koko laukkua vahvistaa paksu tukiliimakangas, jotta koko komeus ei lörtsähdä heti, kun saa lompakon laukkuun :D Meikkipussista puhumattakaan!

 Hihna on ripsinauhaa, jota ompelin kaksi pituutta päällekkäin. Ainakin kestää. Kangasta jäi sen verran yli, että siitä sai leikattua muutaman kukkakuvion ehjänä irti, joten ne ompelin kylmästi suoralla yli hihnaan kiinni. Saas nähdä miten pysyvät. Takana on kuitenkin liimakangasta kovikkeena antamassa tukea. Hain pientä kolmiulotteisuutta, joka onnistui mielestäni suht hyvin :)


Lisäsin vielä kumpaakin päähän D-lenkit mahdollisia laukkukoruja varten :)

Älppäri-meininkiä

Olen muutamissa DIY-blogeissa törmännyt LP-levyistä tehtyihin kulhoihin ja halusin myös itse testata kyseistä tekotapaa. Ainoaksi hankaluudeksi muodostui levyjen löytäminen kirpputoreilta. Nimittäin en ole maksamassa 16 € jostain nimettömästä humppakokoelmasta :D. Ja tietysti mitä hauskempia levyjä löytyy, niin sen parempi. Nim. John Travolta on ihan huippu ;D

Oletin tämän olevan hankalampaa ja enemmän aikaa vievää, mutta kissanviikset! Uunissa oli faartteja 125 astetta ja hetken makoilun jälkeen levy alkoi jo lörpöttää. Sitten vaan luukku auki (muodostaa muuten erittäin hyvän työalustan) ja kintaat kädessä painelemaan. Tässä kannattaa olla suhteellisen nopea, koska muovi alkaa tosiaan jähmettyä heti. Mitään sen enempää en alkanut muotoilla, kunhan vaan painelin reunoja alla olevaa kulhoa vasten ja pidin siinä hetken aikaa, kunnes ne eivät liikahtaneet enää. Sitten kulho ympäri ja varovasti reunoja irti kulhosta. Muutama pirulainen yritti tarttua kiinni ihan tosissaan.

 

 

Joten kipinkapin kirppareille haalimaan 20 centin levyjä ja uunit tulille :)

Uusi harrastus

Tai ei enää niin uusikaan...

Käsi työt ja käsillä tekeminen. Voiko terapeuttisempaa juttua enää olla? Pidin kaikki käsityöjutut toisessa blogissa, mutta hallinnointi oli turhan monimutkaista, joten liitän kaikki jutut tähän yhteen. Joten sekametelisoppaa olkaatten hyvät! :D

Helmien kanssa olen näperrellyt jo parin vuoden ajan ja "muutamia" ihan kivoja tekeleitä olenkin saanut aikaan. Fimo-massan löysin tuossa vuoden alussa ja siihen aineeseen koukutuin välittömästi.

 Ja siitä se ajatus sitten lähtikin...

Monet blogit ovat täynnä erilaisia polymeerimassasta taiottuja hyvyyksiä, joten itsekin oli pakko kokeilla :P

 Mieles tekee kuitenkin ;D

Behold the power of pink!

Heisanssaa!

Viime aikoina on taas tapahtunut yhtä sun toista. Päällimmäisenä ehkä se, että vihdoin ja viimein pääsin siitä h*ell holesta pois aka työpaikastani. Irtisanoutumiseen se kärjistyi, mutta olen tyytyväinen. Muutaman viikon olen nyt lomaillut ja lepuutellut hermojani, jotka kutakuinkin olivat suht kiristyksissä viimeiset kolme vuotta.

Anyway, olemista ja rentoutumista. Ja, vihdoin ja viimein pääsen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Vaikka vain pitkäksi viikonlopuksi, mutta kuitenkin! Kuinka niin olen innoissani? Pois se minusta :D

Koska aikaisin valmistautumisessa eijole mitään vikaa, päinvastoin. Niin tein eilen löydön Turun Laukku-Rastista ja vielä normaalia alhaisempaan hintaan:

Laukun pienessä etusivutaskussa oli lanka loppunut kesken ja taskussa on pienen pieni reikä :D pari neulanpistoa ja laukku on yhtä kuin good to go. Alkuperäinen hinta olisi ollut jotain 37 € luokkaa, mutta tämän sain alle kolmeen kymppiin. :P

Itse matkamme suuntautuu Berliiniin heinäkuun puolivälin paikkeilla. Kaupungilta en osaa odottaa mitään, koska se ei ole koskaan kuulunut niihin kohteisiin "joihin vain on pakko päästä ainakin kerran" :D. Joten puhtaalla mielenkiinnolla lähden matkaan. Ja ehkä vähän jänskättää myös itse matkustuspuoli, koska olen viimeksi ollut lentokoneessa noin parikymmentä vuotta sitten. Vanha kenties? No arvaa vaan :D