Book of the month (helmikuu)

Koska pelaaminen on jäänyt kokonaan pois päivistäni, eikä vie enää kaikkea aikaani, olen eksynyt taas kirjojen todellisuudesta vapauttamaan maailmaan. Olen ollut ahkera lukija koko lapsuuteni ajan ja joskus koulun kesälomilla tuli luettua lähes sata kirjaa. Tosin kyseessä oli silloin lapsille/nuorille suunnatut kirjat, joten mitään monisataa sivuisia klassikoita ne eivät olleet. Mutta minulle Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja on yhtä kuin klassikko. Niinpä olen keräillyt niitä takaisin kirjahyllyyni aina kun tulee kirppiksillä vastaan.

Mutta valitettavasti ne eivät enää yllä kuukauden kirja-titteliin.

Asiaan siis. Tämä kirja on jatko-osa, jonka ensimmäinen osa ei ole vielä tullut vastaan, muuta kuin elokuvana. Onneksi internetin syvimmät kolot tarjosivat äänikirjan tästä teoksesta på engelska.

Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi hahmot heräisivät eloon?

(guilty as charged *grin*)

Mustesydän aka Inkheart. Ehkä olet nähnyt sen, ehkä et. Jos haluat päästää sisäisen lapsesi seikkailulle, niin katso tämä elokuva. Itse rakastuin tähän samoin tein, (lisäplussana Paul Bettany Tuhkasormena <3)

Kirjan päähenkilön, 12-vuotiaan Meggien, isällä on kiehtova kyky. Kun hän lukee kirjaa ääneen, kirjan henkilöt muuttuvat eläviksi. Valitettavasti kaikki kirjojen henkilöt eivät ole yhtä mukavia. Mo lukee henkiin Capricornin, Mustesydän-kirjan pahiksen kätyreineen ja joutuu kärsimään siitä. Kaiken lisäksi Meggien äiti joutuu Mustesydämeen.

Kirjan alussa historia palaa kolkuttelemaan Mustesydämestä kotoisin olevan Tomusormen muodossa. Mo ja Meggie joutuvat lähtemään pakomatkalle, mutta kohtaamista Capricornin kanssa ei voi välttää. Capricorn haluaa luonnollisesti valloittaa koko maailman, mutta tarvitsee avukseen vielä yhden kumppaninsa Mustesydämen sivuilta…

Niinpä tämän kuun tittelin saa jatko-osa Musteloitsu.

Vaikka seikkailusta on kulunut jo vuosi, Meggie ajattelee edelleen päivittäin Mustesydäntä, kirjaa, jonka hahmot heräsivät eloon ja muuttivat hänen elämänsä täydellisesti.

Meggie on kuullut äidiltään niin paljon Mustesydämen lumoavasta maailmasta, että hän haluaa itsekin sinne. Hän onnistuukin lukemaan itsensä muilta salaa sisälle kirjaan, mutta uusien henkilöiden myötä Mustesydämen tarina kuitenkin muuttuu, eikä onnellinen loppu olekaan enää itsestäänselvyys.

Yksi parhaimmista asioista tässä kirjassa on sen paksuus. Joskus en voi olla nauramatta, kun joku kauhistelee kirjojen paksuutta ja jaksamista lukea sitä. Osaksi jopa säälin näitä ihmisiä, jotka eivät ole selvästi löytäneet lukemisen tuomaa ihanuutta ja sen tarjoamaa pakotietä todellisuudesta. Parhaimmat lukemistani kirjoista ovat olleet monta sataa sivua, ja niiden loputtua siltikin liian lyhyitä.