Olin pitkään halunnut jo kissaa ja kun hyvä ystäni muutti kimppakämppään kanssani, niin todettiin, että nyt voisi olla se hetki. Long story short, Kreivi ja Herttua löysivät tien luokseni vuonna 2007 6- ja 7-vuotiaina ja vielä jaksavat painaa samaan malliin.
Suurimman järkytyksen pojat kokivat viime elokuussa, kun taloon paukahti australianterrieri Mandi. Alunperin puhe oli aussipennusta, mutta en yksinkertaisesti uskaltanut ottaa pentua aikuisten kissojen joukkoon ja toiseksi koira oli ajatuksenakin vielä niin vieras, että aikuinen tapaus oli kohdalleni kaikkein turvallisin vaihtoehto. Ja koska tähdet olivat kohdallaan, Mandi osui polulleni.
Neitonen on aluperin lähtöisin Sodankylästä, mutta asunut täällä etelässä koko (ne kaikki kolme vuotta) ikänsä. Selkeästi lappilaisuus on tytöllä verissä, sen huomaa eritoten talvella :D.
Myös pakkasenkesto on täysin eriluokkaa, vasta noin -16 asteessa alkaa jo vähän varpaissa viluttaa.
Näiden kolmen kanssa ei tule aika pitkäksi ja mitä hulluimpia tapahtumia tulee vastaan päivittäin ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti